Päätelaitesuojaus- ja haittaohjelmapolitiikka

Päätelaitesuojaus- ja haittaohjelmapolitiikka (P20) määrittää keskeiset hallintakeinot ja operatiiviset vaatimukset, joita tarvitaan kaikkien organisaation päätelaitteiden suojaamiseksi laajaa haittaohjelmauhkien kirjoa vastaan. Politiikan tarkoituksena on määrätä tekniset ja menettelylliset standardit työasemien, kannettavien tietokoneiden, mobiililaitteiden, palvelimien ja virtuaali-infrastruktuurin suojaamiseksi viruksilta, kiristysohjelmilta, vakoiluohjelmilta, rootkiteiltä, tiedostottomilta haittaohjelmilta ja muilta kehittyneiltä uhilta. Se kattaa päätelaitesuojaamisen koko elinkaaren reaaliaikaisesta haittaohjelmien havaitsemisesta käyttäytymisen seurantaan, poikkeamien rajaamiseen ja toipumiseen, varmistaen, että organisaation järjestelmät pysyvät toimintakykyisinä ja kestävinä myös uusia haittaohjelmatekniikoita vastaan. Politiikan soveltamisala on kattava ja ulottuu kaikkiin organisaation omistamiin, hallinnoimiin tai valtuuttamiin päätelaitteisiin, mukaan lukien omien laitteiden käyttö (BYOD) ja pilviympäristössä isännöidyt järjestelmät. Se koskee sisäisiä työntekijöitä, urakoitsijoita, Managed Service Providers -toimijoita sekä kaikkia käyttäjiä tai ylläpitäjiä, joilla on lupa käyttää, ylläpitää tai tukea organisaation päätelaitteita. Politiikassa tunnistettu uhkakuva on laaja ja kattaa sekä yleiset että kehittyneet hyökkäysvektorit, kuten mainosohjelmat, tietojenkalastelun, bottiverkot, haavoittuvuuksien hyväksikäytöt ja USB-pohjaisen haittaohjelmien leviämisen. Politiikan keskeiset tavoitteet ovat ylläpitää päätelaitteiden järjestelmien eheyttä, luottamuksellisuutta ja saatavuutta sekä niiden käsittelemien tietojen suojaa. Se edellyttää keskitetysti hallinnoitujen haittaohjelmien torjunta-alustojen käyttöönottoa, kuten virustorjuntaa, päätelaitteiden havainnointia ja reagointia (EDR) ja Security Information and Event Managementia (SIEM), sekä määrittää vähimmäistekniset ominaisuudet: reaaliaikainen skannaus, heuristinen havaitseminen, automatisoitu karanteeni ja vahva hälyttäminen. Lisäksi politiikka edellyttää päätelaitesuojaamisen saumatonta integrointia ympäröiviin tietoturvaprosesseihin, mukaan lukien omaisuudenhallinta, tietoturvapoikkeamiin reagointi, pääsynhallinta ja uhkatiedusteluanalyysi. Selkeät roolit ja vastuut määritellään tietoturvajohtajalle (CISO), päätelaiteturvallisuuden vastuuhenkilöille/SOC-päälliköille, IT-toiminnoille, sovellusomistajille, tavallisille työntekijöille ja kolmannen osapuolen palveluntarjoajille. Jokainen rooli on vastuussa tietyistä osa-alueista, kuten suojaustyökalurekisterien ylläpidosta ja politiikan täytäntöönpanon varmistamisesta, sekä käyttäjätason vastuista, kuten epäilyttävien poikkeamien raportoinnista ja luvattomien laiteyhteyksien kieltämisestä. Politiikan täytäntöönpano on tiukkaa ja sisältää määräykset agenttien käyttöönotosta, tiukoista päivitysrytmeistä, teknisistä perustason kontrolleista, viikoittaisista katselmoinneista sekä nimenomaisista menettelyistä politiikkapoikkeuksille tai vaatimustenvastaisuudelle. Tietoturvapoikkeamiin reagointi perustuu ylläpidettyyn Malware Response Playbook -toimintaohjeeseen, ja jatkuva vaatimustenmukaisuus varmistetaan säännöllisillä auditoinneilla, pakollisilla korjaavilla toimenpiteillä havaittuihin kontrolliaukkoihin sekä selkeillä seuraamuksilla rikkomuksista. Politiikka on tiukasti linjassa laajan kansainvälisten standardien ja sääntelyjen joukon kanssa, mukaan lukien ISO/IEC 27001:2022 (Clause 8.1 ja Annex A: 8.7), ISO/IEC 27002:2022 (Controls 8.7, 8.8), NIST SP 800-53 Rev.5, EU GDPR (Article 32), EU NIS2 (Article 21), EU DORA (Article 9) ja COBIT 2019, varmistaen parhaat käytännöt ja auditointivalmiuden säännellyille organisaatioille. Katselmointi- ja jatkuvan parantamisen vaatimukset on myös määritelty, jotta politiikka mukautuu kehittyviin uhkiin sekä oikeudellisen tai teknisen toimintaympäristön muutoksiin.