Tietoturvapoikkeamiin reagoinnin politiikka (P30)

Tietoturvapoikkeamiin reagoinnin politiikka (P30) (asiakirja P30) virallistaa vankan viitekehyksen, joka varmistaa, että organisaatio voi hallita ja käsitellä monipuolista joukkoa tietoturvapoikkeamia tehokkaasti. Politiikan ensisijainen tarkoitus on luoda toistettavat prosessit poikkeamien tunnistamiseen, poikkeamien raportointiin, analysointiin, rajaamiseen ja toipumiseen sekä edistää jatkuvaa parantamista poikkeaman jälkiarviointien kautta. Ottamalla käyttöön keskitetyn tietoturvapoikkeamiin reagoinnin viitekehyksen, joka on yhdenmukainen kansainvälisten standardien, kuten ISO/IEC 27035:n, kanssa, politiikka varmistaa jäsennellyn lähestymistavan kaikkiin poikkeamavaiheisiin: valmistautuminen, havaitseminen ja analyysi, rajaaminen/hävittäminen/toipuminen sekä poikkeaman jälkiarviointi. Tämä politiikka kattaa laajasti organisaation toiminnot ja ulottaa vaatimuksensa koko henkilöstöön, mukaan lukien urakoitsijat ja kolmannen osapuolen palveluntarjoajat, sekä kattaa kaikki organisaation tietojärjestelmät, olivatpa ne omissa tiloissa, pilvessä tai hybridiympäristöissä. Se koskee kattavaa joukkoa poikkeamatyyppejä: luvaton pääsy, haittaohjelmat ja kiristyshaittaohjelmat, palvelunestohyökkäykset, tietovuoto tai tietojen eksfiltraatio, sisäpiiriuhat sekä fyysiset murrot, jotka vaikuttavat digitaalisiin omaisuuseriin. Hallintotapa-osio edellyttää, että jokainen poikkeama kirjataan muodollisesti tietoturvapoikkeamien hallintajärjestelmään (SIMS) ja että mukaan liitetään yksityiskohtaiset metatiedot, kuten havaitsemisaika, luokittelu, vaikutuksen kohteena olevat järjestelmät, tehdyt toimenpiteet, kerätty todistusaineisto ja juurisyyanalyysi. Kaikki poikkeamat luokitellaan porrastetun vakavuusmallin mukaisesti, mikä varmistaa oikeasuhtaisen reagoinnin ja eskaloinnin. Keskeiset roolit ja vastuut on määritelty huolellisesti vastuuvelvollisuuden ja sujuvan työnkulun varmistamiseksi poikkeaman aikana. Tietoturvajohtaja (CISO) säilyttää kokonaisomistajuuden reagointiviitekehyksestä ja toimii yhteyshenkilönä ylimpään johtoon ja viranomaisiin merkittävissä poikkeamissa. Poikkeamien käsittelyn koordinaattori johtaa poikkitoiminnallisia tiimejä, seuraa reagoinnin jokaista vaihetta ja varmistaa, että korjaavat toimenpiteet toteutetaan. Tietoturvaoperaatiokeskus (SOC) ja IT-tietoturva-analyytikot vastaavat valvonnasta ja triagesta, tapausten eskaloinnista sekä alkuvaiheen rajaamistoimista. Laki- ja tietosuojavastaavan roolit vastaavat sääntelyvaikutusten arvioinnista ja ilmoitusmääräaikojen varmistamisesta, erityisesti GDPR:n, NIS2:n ja DORA:n mukaisissa tietoturvaloukkauksissa. Ylin johto tekee strategiset päätökset korkean vakavuuden poikkeamissa, mukaan lukien julkinen viestintä ja ISMS-muutosten hyväksyminen. Politiikka ottaa käyttöön tiukat mekanismit tietoturvaloukkauksen ilmoittamiseen, digitaaliseen forensiikkaan ja todistusaineiston käsittelyyn, edellyttäen, että ilmoitukset viranomaisille ja vaikutuksen kohteena oleville sidosryhmille tehdään määriteltyjen lakisääteisten ja sopimuksellisten ilmoitusmääräaikojen mukaisesti. Digitaalisen forensiikan menettelyihin sisältyy levykuvaus kirjoitussuojien avulla, hallintaketjun seuranta ja salattu todistusaineiston säilytys sekä tarvittaessa koordinointi lainvalvontaviranomaisten kanssa. Kaikkien poikkeamien politiikasta poikkeamisten, kuten vasteajan tai todistusaineiston keruun osalta, on noudatettava tiukkaa riskiperusteista poikkeusprosessia, mukaan lukien dokumentaatio, tietoturvajohtaja (CISO) -hyväksyntä ja neljännesvuosittaiset riskikatselmoinnit. Tehokkuuden ja sääntelyvaatimusten noudattamisen varmistamiseksi politiikka edellyttää vuosittaisia katselmointeja, säännöllisiä tietoturvapoikkeamiin reagoinnin harjoituksia sekä selkeitä mittareita, kuten Mean Time to Detect (MTTD), Mean Time to Contain (MTTC) ja poikkeaman jälkiarviointien valmistumisprosentti. Auditointi ja vaatimustenmukaisuuden seuranta validoivat valmiuden ja varmistavat noudattamisen, ja vaatimustenvastaisuudesta seuraa määritellyt seuraamukset, mukaan lukien kurinpitotoimenpiteet aina sopimuksen päättämiseen tai sääntelyraportointiin asti. Politiikka on tiiviisti integroitu tukipolitiikkoihin, jotka koskevat tiedon luokittelua, muutoksenhallintaa, kryptografiaa, varmuuskopiointia ja palautusta sekä lokitusta ja valvontaa, varmistaen kattavan ja puolustettavan poikkeamavalmiuden.